tassu.2025.2/chapters/piisami.tex

\section{\emph{Piisaminhäntä} -- kahden kanavan melontaseikkailu}

\emph{Kuusi rohkeaa rusakkoa tarttui meloihin ja selätti Vesijärven, Päijänteen ja Ruotsalaisen kajakeilla säitä uhmaten. Paljon ehti tapahtua yli seitsemänkymmenen kilometrin reitillä Lahdesta Heinolaan. Kajakkikuntaan lukeutui kaksi yksikkö- ja kaksi kaksikkokajakkia: Ahti ja Mikko meloivat yksiköissä kun taas Elias, Toivo, Tanguy ja Janne kaksikoissa. Kukin toimi vuorollaan navigaattorina ja melonnan aikana pidettiin kajakkikunnan yhteistä lokikirjaa. Tästä jutusta pääset lukemaan toimitetun version vesimatkan lokikirjasta!}

\emph{Melonnan esikuvana toimi partio"-ohjelman \emph{Majavanhäntä}"-kaukoretkimerkki, joka olisi edellyttänyt vähintään kuusipäiväistä, sadan kilometrin melontaa, jonka aikana kukin osallistuja olisi tehnyt oman harrastustutkimuksen valitsemastaan aiheesta. \emph{Piisaminhännässä} kukin osallistuja suoritti aluksi hyväksytysti verkossa Melamieskokeen, joka tutustutti osallistujan melontaretkeilyyn ja vesiturvallisuuteen. Kokeesta ja melonnasta yhdessä osallistujille jaettiin melojan merkki.}

\begin{multicols}{2}
\loki{1}{%
Teivaan satama (Lahti) -- Varjansaari (Asikkala), 23~km}{%
Ahti}{%
Tanguy}{%
Elias ja Janne}{%
Kuten monen muunkin tapahtuman \emph{Piisaminhäntä}"-melonnan lähtö oli Rautatentorin ''Kompassiaukiolta'', jonne rusakot kokoontuivat aikaisin maanantaiaamuna. Junamatkalla Lahteen ehdittiin tutustua merikarttoihin ja melonnan suunniteltuun reittiin. Myös säätiedotusta seurattiin aktiivisesti. Lahdessa lyhyt kävely rautatieasemalta satamaa kohti kulki ohi lukuisten ''erikoisliikkeiden'', jotka huvittivat osallistujia. Kävellessä melonnanjohtajalle syntyi pieni epävarmuus siitä, minne Lahdessa vuokrakajakit toimitettaisiin: Vuokrasopimukseen oli merkitty Teivaan satama, jonka käyntiosoitteen Google Maps sijoitti Hollolan puolelle. 

\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta1}}
\end{figure*}

Kajakit saapuivat kuitenkin oletettuun paikkaan ja ryhmäkuvan, kajakkien kuormaamisen ja ensimmäisen etapin läpikäynnin jälkeen päästiin viimein vesille. Tiistaiksi oli ennustettu vedenpaisumusta, joten ensimmäisenä päivänä päätettiin tehdä pidempi etappi. Osa osallistujista puki päälleen sadevarusteet tihkun vuoksi, mikä osoittautui virheeksi: meloessa tuli todella lämmin. 

Lokikirjamerkinnän mukaan liikkeelle lähdettiin kello 11.04 kohtalaiseen etelätuuleen eli myötätuuleen. Keli oli pilvinen. Ankkurin edustan karit kierrettiin mantereen puolelta jättäen länsimerkin länsipuolella kulkeva veneväylä vapaaksi -- vaikkakaan muita vesilläliikkujia ei vielä maanantaiaamuna oltukaan havaittu. 

Osalle osallistujista tämä oli ensimmäinen pidempi melontaretki ja erityisesti kaksikkokajakissa melomiseen kesti tottua jonkin aikaa. Välimatkat kajakkien välillä kasvoivatkin alussa varsin suuriksi ja porukka otettiin kasaan Ruoriniemen suuren tuulikellon luona, jossa retkue orientoitui uudelleen.

Reitti kulki Kaksossaarien itäpuolelta Karjusaarta sivuten Selkäsaaren laiturille. Vesille lähtö Teivaan sataman luonnonrannasta oli sujunut ongelmitta, mutta laituriin rantautuessa sai olla jo tarkkana. Tässä vaiheessa lokikirjamerkinnän mukaan etelätuuli oli muuttunut navakaksi ja pilvipeite hieman ohentunut. Pientä ristiaallokkoa oli havaittavissa. Matkaa oli takana alle kuusi kilometriä ja jo nyt rakkosaldo oli kaksi. 

Osa melojista kiipesi Selkäsaaren kaksoislaavulle laittamaan lounasta ja osa pakkasi kajakkinsa kokonaan uudestaan. Vesillä liikkuessa hyttysiä ei liiemmin esiintynyt, mutta lounaspaikalla inisijöistä oli jo kiusaa. Lippukunnan varastolta löytyneistä vuosikerta"-hyttysmyrkyistä oli vain vähän apua -- vaikkakin haju oli erityisen voimakas. 

Lounasta syödessä kajakkikunta arvuutteli, mihin vesistöön melonnassa ylitettävät vesialueet kuuluivat. (Toim. huom. koko melontareitti kuuluu Kymijoen vesistöön, joka laskee Kymijokea pitkin Suomenlahteen. Kymijoen vesistön valuma"-alue on Suomen kolmanneksi suurin.) Ravittuina kajakkikunta palasi kulkupeliensä luokse jatkamaan matkaa.

Tuuli oli tyyntynyt kohtalaiseksi, kun Selkäsaarelta suunnattiin kohti Enonsaaren pohjoiskärkeä, josta edelleen jatkettiin suoraan pohjoiseen. Enonsaaren keittokatos, uimaranta ja kahvila jätettiin tällä kertaa väliin. Enonselkää ylitettäessä havaittiin lokikirjan mukaan melonnan ensimmäinen purjevene. (Voisihan sitä liikkua vain tuulen voimalla -- \emph{Kultainen ruori} on purjehtijoille tarkoitettu partion kaukoretkimerkki!)

Järvi muuttui vähän jokimaiseksi melojien lähestyessä Siikasalmea. Perämoottorilla varustettu kumivene ohitti melontaosaston Vesikiven kohdilla ja oletettavasti sama vene tuli myöhemmin heitä vastaan Oinassaaren tuntumassa. Komonselälle käännyttäessä aallokko oli jo olematon. 

\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta2}}
\end{figure*}

Rekolanpohjan tuntumassa osasto päätti pitää lyhyen huoltoauton Suomen Meripelastusseura Lahden Järvipelastajien Komo"-laiturilla. Osa pysyi kajakeissaan, kun muut nousivat rantaan varsin huonokuntoiselle laiturille ja muiden muassa maistelivat erinomaiselta maistuvaa suodatettua järven pintavettä. Taukoillessa arvottiin myös tulevan yön leiripaikkaa, koska sen perusteella reitti määräytyisi Hännyssaaren länsi- tai itäpuolelta. Vaihtoehtoja olivat Hännyssaaren telttailualue ja keittokatos tai Varjansaaren laavu. Melojat päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Pian liikkeelle lähtemisen jälkeen aurinko tuli pilvien takaa esiin ja kajakkikunta pysähtyi ihastelemaan Salmenkallion pystysuoria kallioseinämiä iltapäiväauringossa. Vaikka kello oli jo 17.15, aurinko lämmitti ja melojat pysähtyivätkin pian toiselle tauolle pienen Koirasaaren puuston varjoon tutkimaan merikarttaa. Edessä oli Kajaanselkä, joka päätettiin ylittää sen itälaitaa pitkin. Horisontissa siinsivät korkeat rakennukset ja toinen Salpausselkä. Myös paikalliset olivat havahtuneet lämmenneeseen ilmaan ja Kultakallionkärjen kallioille oli ilmestynyt auringonottaja.

Tuuli tyyntyi tyystin saavuttaessa Varjansaaren laavulle -- tuuli oli melkein tyven. Laavua oli vaikea löytää runsaan kaislikon vuoksi, minkä vuoksi näkyvyys rantaan oli paikoin heikko. Johtokajakki tekikin muutaman kierroksen saaren rannassa ennen kuin laavu paikantui. Ennen kaislikkoon syöksymistä melojat kiinnittivät huomiota hauskaan pikkusaareen Varjansaaren koillispuolella. 

Rantautumisen jälkeen kajakit kannettiin maalle, tyhjennettiin ja käännettiin kallelleen yön ja aamun sateita ennakoiden. Kello oli 18.19 ja lokikirjamerkinnän mukaan kajakkikunnan rakkosaldo oli kasvanut taas yhdellä. Oli aika pistää leiri pystyyn ja syödä päivällistä -- kävivätpä jotkut myös kaislojen seassa uimassa. Puolitoistion sisäteltta ja vaelluskupoli pystytettiin laavun sisälle. Laavun katossa ollut reikä tukittiin tulentekopaikalta löytyneellä valurautaisella paistinpannulla. Kajakkikunta valmistautui tulevaan myrskyyn.}{%
Ilmatieteen laitoksen Sopenkorven (Lahti) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi 16--20~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 71--92~\%, pilvisyys puolipilvisestä pilviseen, näkyvyys 13--48~km ja sadekertymä 0~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi taas 16--17~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 89--97~\% ja etelätuulta 1--3~m/s (puuskissa 3--6~m/s).}




\loki{2}{%
Varjansaari (Asikkala) -- Pernasaari (Asikkala), 6~km}{%
Tanguy}{%
Elias}{%
Elias ja Janne}{%
Tiistaipäivä valkeni pilvisenä ja ilmassa oli sateentuntua, ajoittain pientä tihkua. Päivän etapiksi uumoiltiin lyhyttä pyrähdystä Vääksyn kanavan läpi Pernasaaren laavukodalle. Aamupalan ja leirin purkamisen jälkeen vesille lähtöä viivytettiin tarkoituksella sateiden vuoksi. Lokikirjamerkinnän mukaan lähdettäessä oli luja pohjoistuuli ja kova merenkäynti. Kello oli 10.36.

Vääksyn edustan aallokko yllätti kajakkikunnan sen päästyä kaislikon läpi takaisin syvemmille vesille. Melojat puskivatkin Varjansaaresta suoraan vasta"-aaltoon pohjoiseen ja sitten Vääksyn kannaksen myötäisesti aallonsuojassa kaakkoon. Näkyvyys oli kohtuullinen ja kannaksella sijaitseva Kalmarinranta erottui hyvin. Suurikokoinen huvijahti ohitti melojat lähellä kanavansuuta. Ensimmäisinä kannaksen suojaan päässeet odottivat muita Kanavanniemen venesataman suojassa. 

Alkuperäinen idea oli rantautua jo Kalmarinrannan uimarannalle, mutta kanavansuussa kajakkikunta teki viime hetken muutoksen reittisuunnitelmaan. Uimarannalle rantautumisen sijaan melojat päättivät mennä kanavasta heti läpi. Sade oli aavistuksen yltynyt mutta ei vielä vedenpaisumustasoa. Siispä kajakkikunta meloi jahdin perään kohti kanavaa, jossa sulun nostosiltaa juuri nostettiin jahtia varten. 

Jahti meni sulkuun ensimmäisenä ja kajakit tulivat sen oikealle puolelle siistiin jonoon. Melojat pitivät sulun seinään kiinnitetyistä köysistä kiinni, kun sulun pumput käynnistyivät ja vedenpinta alkoi laskea -- noin kolme metriä, viisi kuutiota sekunnissa! Sulutus sujui mainiosti ja yllättävän nopeasti. Jahdin kapteeni antoi kajakkikunnan poistua sulusta ensimmäisenä. 

Kanavan virtaus joudutti matkaa, mutta kanavan pohjoissuulle saavuttaessa melojia kohtasi varsin kova Asikkalanselän yli puhaltavan tuulen ja vierasvenesataman aallonmurtajan aiheuttama ristiaallokko -- hui kauhistus! Seurue teki kirjaimellisesti u"-käännöksen ja meloi Kanavalahden sataman suojiin. Kevyenä kulkuvälineenä kajakki oli vähän kiikkerä aallokossa ja melominen oli raskasta.

Satamassa kajakit vedettiin maihin. Kajakkikunta päätti odottaa sateen ja tuulen tyyntymistä ennen Pernasaareen melomista. Vääksyssä vietettiinkin yli neljä tuntia. Tänä aikana käytiin täydentämässä ruoka- ja evästarpeita sekä syömässä lounasta Kanavapuistossa -- tonnikala"-nuudelia, nams. Sadetta pidettiin Tanguyn suuren kevytpeitteen alla. Puistosta liikahdettiin vasta kun aurinko pilkisti pilvien raoista. 

Satamassa kajakkikunta ilahtui rauhoittuneesta merenkäynnistä ja lähti kohti edessä siintävää Pernasaarta. Pohjoistuuli oli tyyntynyt kohtalaiseksi ja oli enää heikkoa kajakkikunnan saapuessa kotalaavulle. Sopivaa rantautumispaikkaa etsiessä kävi ilmi, että harmaalokki poikasineen tähysti saaren kummelin päällä. Kummelin takana ranta oli hyvin kallioista, joten melojat rantautuivat luonnonhiekkarannalle saaren kaakkoiskärkeen. Lokikirjamerkinnän mukaan kello oli 17.45.

Osa melojista siirtyi pystyttämään majoitteitaan, osa kävi uimassa ja osa keräsi mustikoita. Päivälliseksi nautittiin erilaisia grillisalaatteja ja tietenkin nuotiolla paistettuja grillimakkaroita. Joidenkin mielestä makkarat olivat kuitenkin väärältä valmistajalta, mikä lannisti tunnelmaa vain vähäsen, koska ''vedenpaisumuksesta'' oltiin selvitty.

Vielä ennen nukkumaanmenoa sovittiin aikaisemmasta lähdöstä aamulla, koska päivästä tulisi toinen yli kahdenkymmenen kilometrin melonta.}{%
Ilmatieteen laitoksen Sopenkorven (Lahti) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi kohtalaista vesisadetta, 13--15~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 81--95~\%, pilvisyys melkein pilvisestä pilviseen, näkyvyys 12--50~km ja sadekertymä 3~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi taas 13--16~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 80--100~\% ja luoteistuulta 4--10~m/s (puuskissa 5--12~m/s).}




\loki{3}{%
Pernasaari (Asikkala) -- Virtosaari (Asikkala), 20~km}{%
Elias}{%
Toivo}{%
Elias ja Janne}{%
Aamuaurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta melojien herätessä keskiviikkoaamuun. Kummelin läheisyydessä viihtyneet lokit olivat pitäneet huolen siitä, että ainakaan allekirjoittanut ei ollut saanut nukuttua kovinkaan monta tuntia. Raikas tuulahdus järveltä virkisti mieltä kummasti ennen kuin aamukahvi alkoi vaikuttamaan. 

\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta3}}
\end{figure*}

Aurinkorasvan laittamisen jälkeen Pernasaari jäi taakse ja melojat suuntasivat kokkansa kohti pohjoista. Lokikirjamerkinnän mukaan kello oli 8.35 ja päivän tavoitteena oli Virtosaaren sauna. Asikkalanselän yli puhaltava tuuli nostatti hyvän aallokon retkueen suunnatessa kohti Valkeakallion loistoa, jonka luona pysähdyttiin hetkeksi valmistautuen selän ylitykseen. Järvi rauhoittui kuitenkin juuri sopivasti ja kajakit kulkivat kevyesti. Lyhyt pysähdys pidettiin Kaitasaarten välissä evästauon ja huoltotoimenpiteiden merkeissä, minkä jälkeen kurssi otettiin kohti pohjoista; melojat lipuivat siististi veneväylän oikeassa reunassa. 

Lempaanpohjan tienoilla kellui lokikirjamerkinnän mukaan ''iso botski'', luultavimmin kalastusalus. Lounastauko päätettiin pitää Herrainpöydän kummelin lähettyvillä, jonne maastokarttaan oli merkitty muistomerkki. Lounas maistui mainiosti, vaikka perunamuusi jäikin vähän sementtiseksi. Samalla Mikko ja Toivo kuivattelivat takamuksiaan. Herrainpöytä tarjosi jälkiruoaksi mustikoita, mutta karttaan merkittyä muistomerkkiä ei etsinnöistä huolimatta löydetty. (Toim. huom. Muistomerkki löytyy Maastotietokannasta ja se on ollut peruskartalla ainakin vuodesta 1994. Muita tietoja merkistä ei ollut helposti saatavilla.) Ohi lipuvat purjeveneet näyttivät majesteettisilta. 

Seuraavaksi vuorossa oli Kalkkisten kanava. Kanavansuu jäi vähän Kaunisniemen piiloon, mutta päättäväisesti jatkamalla kartan osoittamaan suuntaan se viimein löytyi. Sulutus ei kanavassa sujunut aivan yhtä hyvin kuin Vääksyssä. Ensinnäkin sulussa oli paljon enemmän muita veneitä samaan aikaan eikä ensikertalaisina kajakkikunnalla ollut varmaa tietoa siitä, missä kohtaa kanavassa ja sulussa tulisi odottaa. Virtaus kanavassa ennen sulkua oli voimakas. 

Noin tunti myöhemmin (kello 14.15) kanavasta oltiin päästy läpi ja pidettiin lyhyt huoltotauko Iitulansaarten suojassa. Seuraavat pysähdykset olivat Ristikallion ja Peltoniemen tienoilla ennen kuin melottiin hienon Kalkkisten sillan ali. (Toim. huom. sillan alla näkyneet rakenteet ovat jäänteitä päättyneistä teistä, joita ennen yhdisti lossiyhteys.) 

Kajakkikunta katsoi että ruokatäydennykselle Kalkkisissa ei ollut tarvetta. Maisema muuttui jälleen vuonomaiseksi ja lokikirjaan merkittiin ''hienoja näkymiä ennen saunaa''. Samalla ihmeteltiin karttaan merkittyä Kymijokea kummastellen, onko tuo vain samanniminen vesistö vai meneekö Kymijoki todella tästä. (Toim. huom. teknisesti Kymijoen katsotaan alkavan jo Asikkalanselältä ja kulkevan Kalkkistenkosken läpi vuonomaisen lahden läpi Ruotsalaiseen.)

Sillan jälkeen veneliikennettä alkoi esiintyä yhä enemmän ja melojat pääsivät toistuvasti kohtaamaan vastaan tulleiden veneiden aallot ennen Virtosaaren laituriin pääsyä. Lokikirjamerkinnän mukaan kello oli 15.44. Laiturissa olleen 1970"-luvulla valmistetun norjalaisen moottoriveneen kuljettaja vinkkasi kajakkien kiinnittämisestä laituriin veneväylän vastakkaiselle puolelle. Kajakkikunta kuitenkin päätyi tyhjentämään kajakit varusteista ja kantamaan ne maalle -- mikä osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi, koska saari oli ilmeisen suosittu, veneiden vaihtuvuus laiturissa oli suurta ja erityisesti saaren saunassa kävi paljon porukkaa. 

Samaisen veneen kuljettaja osasi myös vinkata oivasta leiripaikasta Hankosaaressa: ''laguunista'', jonne ei tuule koskaan. Ikävämpänä uutisena hän kertoi, että leiripaikan kohtalo on vielä auki, koska Metsähallitus saattaa luopua sen ylläpidosta. Tällä mainospuheella kajakkikunta päätti suunnata sinne seuraavan päivänä. 

\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta4}}
\end{figure*}

Päijänteen virkistysalueyhdistyksen ylläpitämät sauna ja keittokatos tarjosivat hulppeat leiripuitteet kajakkikunnalle. Pitkän päivän päätteeksi myös reippaat melojat pääsivät saunan löylyihin majoitteidensa pystyttämisen jälkeen. Majoitteiden ulkotelttoihin kertyi hurja määrä kärpäsiä. Yksi majoite pystytettiin vanhojen perustusten päälle, mitä jotkut osallistujista piti aavistuksen arveluttavana. Päivälliseksi syötiin hyvää ja ravitsevaa hernekeittoa.

Ainakin allekirjoittaneella uni maistui hyvin edellisen huonommin nukutun yön, pitkän melonnan ja saunan jälkeen; allekirjoittaneen valot sammuivat kello 21.04.}{%
Ilmatieteen laitoksen Asemantauksen (Heinola) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi 13--20~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 48--71~\%, pilvisyys selkeästä melkein pilviseen, näkyvyys 25--49~km ja sadekertymä 0~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi taas 13--19~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 55--80~\% ja pohjoistuulta 2--5~m/s (puuskissa 3--7~m/s).}





\loki{4}{%
Virtosaari (Asikkala) -- Hankosaari (Asikkala), 11~km}{%
Toivo}{%
Ahti}{%
Elias ja Janne}{%
Torstaipäivä alkoi nokipannukahveilla -- tai siis -- Trangian kahvipannulla avotulella laitetulla kahvilla. Myös osa huviveneistä oli jäänyt yöksi laituriin. Keli vaikutti suotuisalta ja aurinko näyttäytyi. Vilistipä leirialueella myös sisilisko. 

\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta5}}
\end{figure*}

Edellisenä päivänä mainittu ''laguuni'' paikannettiin kartalta ja sinne arvioitiin olevan noin kymmenen kilometrin matka. Edessä oli taas siis vähän lyhyempi etappi. 

Kajakit kannettiin rantaan -- tällä kertaa saunan laiturille, josta ne kuormattiin. Vesille lähdettiin lokikirjamerkinnän mukaan kello 10.44. Heikko pohjoisen puoleinen tuuli ei häirinnyt melomista suojaisassa solassa. 

Kajakkikunta jakaantui Vahtisaaren kohdalla hetkeksi, kun osa melojista ohitti saaren sen pohjoispuolelta ja osa eteläpuolelta. Varsinaisia taukoja ei pidetty ja selkeä reitti kulki Kemijoen eteläuomassa.

Pian olikin jo lounasaika: Seurue pysähtyi Valtionkärjen nuotiopaikalle laittamaan ruokaa. Kajakit saatiin suojaan kärjen takana olevaan kaislikkoon. Aurinko oli mennyt pilveen ja tuuli oli voimistunut navakaksi, mikä viilensi nopeasti melomisen lämmittämät retkeläiset. 

Melonnanjohtaja oli suunnitellut kahden retkikeittimen (Trangia 25) riittävän kuuden hengen seurueelle, mutta viimeistään Valtionkärjessä tämä osoittautui virhearvioksi. Lohdutukseksi mukaan oli sattunut lippukunnan varastolta kokoelma Lämmin Kuppi "=keittoaineksia, joita osa melojista söi nälkäänsä. Niin ikään melonnanjohtaja oli vastannut aikaisempien päivien ruokien laittamisesta, minkä vuoksi tällä kertaa elukkaan tarttui Elias. 

Lounaan jälkeen kurssi otettiin kohti Ropioissaaren itäkärkeä ja Hopeaselkä melottiin kauniissa kaaressa sen pohjoisrantaa mukaillen. Lokikirjamerkinnän mukaan reitillä ohitettiin noin kymmenmetrinen alus ennen jännittävän Hopeasaaren sillan alitusta. Kajakkikunta epäröi hetken Pässisaarien suojassa, mikäli sillan ali pääsee melomaan kajakilla. Tanguyn kiikareilla kulku näytti lupaavalta ja niin kurssia muutettiin kohti Hopeasalmen kärkeä.

Alituksen jälkeen pidettiin Hopealahdessa tauko kajakkien lipuessa tuulen mukana koko ajan kohti Hopeasaaren rantaa. Eväitä syödessä seurattiin pienen moottoroidun ja katetun lautan kulkua lahdessa. Pirttisaaren eteläkärjestä otettiin kurssi kohti karimerkkiä, josta sitten käännyttiin Hankosaaren ''laguuniin''. 

Loppumatkan sivuaallokosta huolimatta osa melojista oli sitä mieltä, että Ruotsalainen pitäisi selättää vielä tänään, mutta se päätettiin kuitenkin jättää huomiseksi. Suojaisaan lahteen rantauduttiin lokikirjamerkinnän mukaan kello 14.54. Lahdessa oli ankkuroituna moottorivene.

Ahti rantautui kalliorantaan asetellulle puuluiskalle, mutta ui sitten kajakkinsa samaan paikkaan muiden kanssa lahden kaakkoispohjukkaan. Rantautumispaikalta löytyi oiva kanttarelliapaja, jota väistettiin kajakkeja maalle kannettaessa. 

Lyhyemmän etapin ansiosta leirissä oli paljon aikaa erilaisille harrastuksille: Kajakkikunta teki lyhyen kävelyretken saaren eteläkärkeen, josta löytyi paljon vesilintujen jätöksiä, osa melojista innostui näpertelemään kaarnaveneitä -- tosin Eliaksen kaarnavene oli ennemminkin kaarna"-ilmatukialus --, jotkut loikoilivat riippumatoissa, toiset poimivat mustikoita ja toiset kävivät uimassa. Keksivätpä nuoremmat osallistujat myös kaikkea muuta äärimmäisen fiksua leiritekemistä\ldots

Päivälliseksi tarjoiltiin saaresta löytyneillä kanttarelleilla ja tateilla höystettyä nötköttikastiketta, riisiä ja pastaa. Päivällisen valmistamisesta vastasi Ahti. 

Leirin tukikohtana toimi saaren laavu, jonka edusta vilisi muurahaisia. Saarelta löytyi myös tyhjä puukatos ja huussi, mutta selvästi alueen ylläpito oli jäänyt viime aikoina vähemmälle. Kuten ensimmäisenä yönä osa majoitteista pystytettiin laavun sisälle. 

Ennen nukkumaanmenoa nautittiin iltateet avotulella.}{%
Ilmatieteen laitoksen Asemantauksen (Heinola) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi 16--18~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 60--69~\%, pilvisyys puolipilvisestä pilviseen, näkyvyys 13--48~km ja sadekertymä 0~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi taas 16--17~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 64--75~\% ja koillistuulta 2--6~m/s (puuskissa 5--8~m/s).}




\loki{5}{%
Hankosaari (Asikkala) -- Kylpylänranta (Heinola), 11~km}{%
Mikko}{%
Janne}{%
Elias ja Janne}{%
Perjantaina vesille lähdettiin lokikirjan mukaan kello 8.54. Keli oli varsin selkeä mutta tuuli puuskaista ja pohjoisesta. Päivälle oli luvattu ukkoskuuroja ja kajakkikuntaa jännittikin, kuinka Ruotsalaisen selän ylitys onnistuisi. Selätysstrategia oli kaartaa Hanko- ja Honkasaarien välistä ja ottaa suunnaksi Kuisankärjen loisto, mikä käytiin merikartalta läpi ennen vesille lähtöä.

Saarten välissä oli varsin matalaa, mutta kajakkien syväys riitti oikein mainiosti. Ensimmäiset melanvedot otettiin suoraan vasta-aaltoon itään; tuuli puhalsi selkeämmin idän puolelta ja aallokko oli jo kohtalaista. Samalla eteläiseen horisonttiin piirtyi selkeä sadealue.

Näkyvyys oli hyvä, mutta vajaan neljän kilometrin päässä olevaa loistoa oli hankala tavoittaa. Honkasaaren länsipuolella olevan luodon suojissa havaittiin lopulta tavoiteltu loisto -- aavistuksen Kirstinsaarten piilossa. Kajakkikunnalla oli kurssi. Mikko, Toivo ja Elias meloivat edellä, Tanguy, Janne ja Ahti perässä. Veneväylän ylityksen jälkeen porukka otettiin kasaan Selkäsaarten suojassa. 

Buster L "=moottorivene ohitti kajakkikunnan lännen puolelta, horisontissa kuului vähän ukkosen jylinää ja näykipä yksi salamakin. Kollarinselän yli puhaltava tuuli nostatti aaltoja, jotka keinuttivat kajakkeja ja löivät ajoittain niiden kannelle. Etupainoisempi kajakki taisi sukeltaa läpi suurimman osan aalloista\ldots 

Loistolle saavuttaessa Vasikkasaaren vierasvenesatama ei ollut enää kaukana ja melojat rantautuivatkin samoihin aikoihin muuan moottoriveneilijöiden kanssa; he olivat kuulemma tulleet sateelta suojaan. 

Tihkusade alkoi juuri kun trangiat oltiin saatu esiin, mutta meni pian ohi. Maittavan lounaan laittoivat Elias ja Toivo vierasvenesataman saunan terassilla. 

Lounastaukoa venytettiin tarkoituksella, koska kajakkien nouto Heinolasta oltiin sovittu vasta iltapäiväksi. Aurinko pilkisti pilvien raosta ja osa melojista veti lonkkaa sataman nurmikolla. Tuuli ja aallokko olivatkin merkittävästi heikenneet, kun suunta otettiin kohti Heinolan keskustaa, tarkemmin, Tähtiniemen siltaa. 

Jalavasaari ohitettiin idän puolelta ja Heinäsaaren sillan ali uskallettiin meloa vaikkakin vesikasvustoa oli runsaanpuoleisesti. Mikonsaari päätettiin kiertää, koska ei ollut aivan selvää, pääsisikö saaren toisella puolella olevasta satama"-altaasta helposti ulos. Kumpeli-kylpylän laiturista oli juuri lähdössä vene, mutta kaikki kajakit ehtivät juuri ja juuri sen alta pois.

Maali häämötti ja aidatun uimarannan sijaan kajakit rantautuivat sen pohjoispuolella olevaan rantaan. Melonta oli päättynyt ja lokikirjamerkinnän mukaan kello oli 13.29. Rannassa varusteet purettiin tarkastusta varten ja omat tavarat pakattiin kantoon ottamista varten. 

Kajakkien luovutuksen ja muutaman tuotelahjan jälkeen retkue suuntasi kohti Heinolantorin kauppoja, joista ostettiin melontajäätelö ja bussieväät. Suurin osa eväistä syötiin kuitenkin jo torilla. 

Torilla hengailun jälkeen siirryttiin bussipysäkille, josta matka takaisin Helsinkiin alkoi. Vaikka bussi olikin vähän myöhässä, Kamppiin saavuttiin suunnilleen aikataulussa. Vielä metrolaiturilla ennen idän metroon hyppäämistä melonnanjohtaja jakoi osallistujille ansaitut melojan merkit: hyvin melottu!}{%
Ilmatieteen laitoksen Asemantauksen (Heinola) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi tihkusadetta, 15--17~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 69--86~\%, pilvisyys puolipilvisestä pilviseen, näkyvyys 19--46~km ja sadekertymä 0~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala) havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi taas 16--17~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 72--86~\% ja koillistuulta 2--8~m/s (puuskissa 4--10~m/s).}
\end{multicols}

{\raggedleft Kartat: Traficom\\ Kuvat: ?\\ Teksti: Janne\par}