tassu.2025.2/chapters/piisami.tex
2025-11-22 17:04:46 +02:00

556 lines
28 KiB
TeX

\section{\emph{Piisaminhäntä} -- kahden kanavan melontaseikkailu}
\emph{Kuusi rohkeaa rusakkoa tarttui meloihin ja selätti Vesijärven,
Päijänteen ja Ruotsalaisen kajakeilla säitä uhmaten. Paljon ehti tapahtua
yli seitsemänkymmenen kilometrin reitillä Lahdesta Heinolaan. Kajakkikuntaan
lukeutui kaksi yksikkö- ja kaksi kaksikkokajakkia: Ahti ja Mikko meloivat
yksiköissä kun taas Elias, Toivo, Tanguy ja Janne kaksikoissa. Kukin toimi
vuorollaan navigaattorina ja melonnan aikana pidettiin kajakkikunnan yhteistä
lokikirjaa. Tästä jutusta pääset lukemaan toimitetun version vesimatkan
lokikirjasta!}
\emph{Melonnan esikuvana toimi partio"-ohjelman
\emph{Majavanhäntä}"-kaukoretkimerkki, joka olisi edellyttänyt vähintään
kuusipäiväistä, sadan kilometrin melontaa, jonka aikana kukin osallistuja
olisi tehnyt oman harrastustutkimuksen valitsemastaan aiheesta.
\emph{Piisaminhännässä} kukin osallistuja suoritti aluksi hyväksytysti
verkossa Melamieskokeen, joka tutustutti osallistujan melontaretkeilyyn ja
vesiturvallisuuteen. Kokeesta ja melonnasta yhdessä osallistujille jaettiin
melojan merkki.}
\begin{multicols}{2}
\loki{1}{%
Teivaan satama (Lahti) -- Varjansaari (Asikkala), 23~km}{%
Ahti}{%
Tanguy}{%
Elias ja Janne}{%
Kuten monen muunkin tapahtuman \emph{Piisaminhäntä}"-melonnan lähtö oli
Rautatentorin ''Kompassiaukiolta'', jonne rusakot kokoontuivat aikaisin
maanantaiaamuna. Junamatkalla Lahteen ehdittiin tutustua merikarttoihin ja
melonnan suunniteltuun reittiin. Myös säätiedotusta seurattiin aktiivisesti.
Lahdessa lyhyt kävely rautatieasemalta satamaa kohti kulki ohi lukuisten
''erikoisliikkeiden'', jotka huvittivat osallistujia. Kävellessä
melonnanjohtajalle syntyi pieni epävarmuus siitä, minne Lahdessa
vuokrakajakit toimitettaisiin: Vuokrasopimukseen oli merkitty Teivaan satama,
jonka käyntiosoitteen Google Maps sijoitti Hollolan puolelle.
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami10}
\caption{Teivaan satamassa puettiin pelastusliivit ja aukkopeitteet päälle,
otettiin melat käteen ja lähdettiin vesille.}
\end{figure*}
\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta1}}
\end{figure*}
Kajakit saapuivat kuitenkin oletettuun paikkaan ja ryhmäkuvan, kajakkien
kuormaamisen ja ensimmäisen etapin läpikäynnin jälkeen päästiin viimein
vesille. Tiistaiksi oli ennustettu vedenpaisumusta, joten ensimmäisenä
päivänä päätettiin tehdä pidempi etappi. Osa osallistujista puki
päälleen sadevarusteet tihkun vuoksi, mikä osoittautui virheeksi: meloessa
tuli todella lämmin.
Lokikirjamerkinnän mukaan liikkeelle lähdettiin kello 11.04 kohtalaiseen
etelätuuleen eli myötätuuleen. Keli oli pilvinen. Ankkurin edustan karit
kierrettiin mantereen puolelta jättäen länsimerkin länsipuolella kulkeva
veneväylä vapaaksi -- vaikkakaan muita vesilläliikkujia ei vielä
maanantaiaamuna oltukaan havaittu.
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami03}
\caption{Rantautuminen Selkäsaaren laituriin sujui kenenkään kastumatta,
mutta kajakkien pakkausta vielä hiottiin.}
\end{figure*}
Osalle osallistujista tämä oli ensimmäinen pidempi melontaretki ja
erityisesti kaksikkokajakissa melomiseen kesti tottua jonkin aikaa. Välimatkat
kajakkien välillä kasvoivatkin alussa varsin suuriksi ja porukka otettiin
kasaan Ruoriniemen suuren tuulikellon luona, jossa retkue orientoitui uudelleen.
Reitti kulki Kaksossaarien itäpuolelta Karjusaarta sivuten Selkäsaaren
laiturille. Vesille lähtö Teivaan sataman luonnonrannasta oli sujunut
ongelmitta, mutta laituriin rantautuessa sai olla jo tarkkana. Tässä
vaiheessa lokikirjamerkinnän mukaan etelätuuli oli muuttunut navakaksi ja
pilvipeite hieman ohentunut. Pientä ristiaallokkoa oli havaittavissa. Matkaa
oli takana alle kuusi kilometriä ja jo nyt rakkosaldo oli kaksi.
Osa melojista kiipesi Selkäsaaren kaksoislaavulle laittamaan lounasta ja osa
pakkasi kajakkinsa kokonaan uudestaan. Vesillä liikkuessa hyttysiä ei
liiemmin esiintynyt, mutta lounaspaikalla inisijöistä oli jo kiusaa.
Lippukunnan varastolta löytyneistä vuosikerta"-hyttysmyrkyistä oli vain
vähän apua -- vaikkakin haju oli erityisen voimakas.
Lounasta syödessä kajakkikunta arvuutteli, mihin vesistöön melonnassa
ylitettävät vesialueet kuuluivat. (Toim. huom. koko melontareitti kuuluu
Kymijoen vesistöön, joka laskee Kymijokea pitkin Suomenlahteen. Kymijoen
vesistön valuma"-alue on Suomen kolmanneksi suurin.) Ravittuina kajakkikunta
palasi kulkupeliensä luokse jatkamaan matkaa.
Tuuli oli tyyntynyt kohtalaiseksi, kun Selkäsaarelta suunnattiin kohti
Enonsaaren pohjoiskärkeä, josta edelleen jatkettiin suoraan pohjoiseen.
Enonsaaren keittokatos, uimaranta ja kahvila jätettiin tällä kertaa väliin.
Enonselkää ylitettäessä havaittiin lokikirjan mukaan melonnan ensimmäinen
purjevene. (Voisihan sitä liikkua vain tuulen voimalla -- \emph{Kultainen
ruori} on purjehtijoille tarkoitettu partion kaukoretkimerkki!)
Järvi muuttui vähän jokimaiseksi melojien lähestyessä Siikasalmea.
Perämoottorilla varustettu kumivene ohitti melontaosaston Vesikiven kohdilla
ja oletettavasti sama vene tuli myöhemmin heitä vastaan Oinassaaren
tuntumassa. Komonselälle käännyttäessä aallokko oli jo olematon.
\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta2}}
\end{figure*}
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami11}
\caption{Ensimmäisinä päivinä kaksikkokajakit kulkivat vähän jähmeästi,
mutta melonnan edetessä alkoi niilläkin matkanteko sujua.}
\end{figure*}
Rekolanpohjan tuntumassa osasto päätti pitää lyhyen huoltoauton Suomen
Meripelastusseura Lahden Järvipelastajien Komo"-laiturilla. Osa pysyi
kajakeissaan, kun muut nousivat rantaan varsin huonokuntoiselle laiturille ja
muiden muassa maistelivat erinomaiselta maistuvaa suodatettua järven
pintavettä. Taukoillessa arvottiin myös tulevan yön leiripaikkaa, koska sen
perusteella reitti määräytyisi Hännyssaaren länsi- tai itäpuolelta.
Vaihtoehtoja olivat Hännyssaaren telttailualue ja keittokatos tai Varjansaaren
laavu. Melojat päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami05}
\caption{Varjansaaren ranta oli kaislikon piilossa ja kajakit nostettiin maihin
yöksi.}
\end{figure*}
Pian liikkeelle lähtemisen jälkeen aurinko tuli pilvien takaa esiin ja
kajakkikunta pysähtyi ihastelemaan Salmenkallion pystysuoria kallioseinämiä
iltapäiväauringossa. Vaikka kello oli jo 17.15, aurinko lämmitti ja melojat
pysähtyivätkin pian toiselle tauolle pienen Koirasaaren puuston varjoon
tutkimaan merikarttaa. Edessä oli Kajaanselkä, joka päätettiin ylittää
sen itälaitaa pitkin. Horisontissa siinsivät korkeat rakennukset ja toinen
Salpausselkä. Myös paikalliset olivat havahtuneet lämmenneeseen ilmaan ja
Kultakallionkärjen kallioille oli ilmestynyt auringonottaja.
Tuuli tyyntyi tyystin saavuttaessa Varjansaaren laavulle -- tuuli oli melkein
tyven. Laavua oli vaikea löytää runsaan kaislikon vuoksi, minkä vuoksi
näkyvyys rantaan oli paikoin heikko. Johtokajakki tekikin muutaman kierroksen
saaren rannassa ennen kuin laavu paikantui. Ennen kaislikkoon syöksymistä
melojat kiinnittivät huomiota hauskaan pikkusaareen Varjansaaren
koillispuolella.
Rantautumisen jälkeen kajakit kannettiin maalle, tyhjennettiin ja
käännettiin kallelleen yön ja aamun sateita ennakoiden. Kello oli 18.19 ja
lokikirjamerkinnän mukaan kajakkikunnan rakkosaldo oli kasvanut taas yhdellä.
Oli aika pistää leiri pystyyn ja syödä päivällistä -- kävivätpä
jotkut myös kaislojen seassa uimassa. Puolitoistion sisäteltta ja
vaelluskupoli pystytettiin laavun sisälle. Laavun katossa ollut reikä
tukittiin tulentekopaikalta löytyneellä valurautaisella paistinpannulla.
Kajakkikunta valmistautui tulevaan myrskyyn.}{%
Ilmatieteen laitoksen Sopenkorven (Lahti) havaintoasemalla merkittiin
melontapäivän sääksi 16--20~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli
71--92~\%, pilvisyys puolipilvisestä pilviseen, näkyvyys 13--48~km ja
sadekertymä 0~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala) havaintoasemalla merkittiin
melontapäivän sääksi taas 16--17~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus
oli 89--97~\% ja etelätuulta 1--3~m/s (puuskissa 3--6~m/s).}
\loki{2}{%
Varjansaari (Asikkala) -- Pernasaari (Asikkala), 6~km}{%
Tanguy}{%
Elias}{%
Elias ja Janne}{%
Tiistaipäivä valkeni pilvisenä ja ilmassa oli sateentuntua, ajoittain
pientä tihkua. Päivän etapiksi uumoiltiin lyhyttä pyrähdystä Vääksyn
kanavan läpi Pernasaaren laavukodalle. Aamupalan ja leirin purkamisen jälkeen
vesille lähtöä viivytettiin tarkoituksella sateiden vuoksi.
Lokikirjamerkinnän mukaan lähdettäessä oli luja pohjoistuuli ja kova
merenkäynti. Kello oli 10.36.
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami06}
\caption{Tanguyn suuren kevytpeitteen alla oli hyvä pitää sadetta
Kanavapuistossa ja kokkailla lounasta.}
\end{figure*}
Vääksyn edustan aallokko yllätti kajakkikunnan sen päästyä kaislikon
läpi takaisin syvemmille vesille. Melojat puskivatkin Varjansaaresta suoraan
vasta"-aaltoon pohjoiseen ja sitten Vääksyn kannaksen myötäisesti
aallonsuojassa kaakkoon. Näkyvyys oli kohtuullinen ja kannaksella sijaitseva
Kalmarinranta erottui hyvin. Suurikokoinen huvijahti ohitti melojat lähellä
kanavansuuta. Ensimmäisinä kannaksen suojaan päässeet odottivat muita
Kanavanniemen venesataman suojassa.
Alkuperäinen idea oli rantautua jo Kalmarinrannan uimarannalle, mutta
kanavansuussa kajakkikunta teki viime hetken muutoksen reittisuunnitelmaan.
Uimarannalle rantautumisen sijaan melojat päättivät mennä kanavasta heti
läpi. Sade oli aavistuksen yltynyt mutta ei vielä vedenpaisumustasoa. Siispä
kajakkikunta meloi jahdin perään kohti kanavaa, jossa sulun nostosiltaa juuri
nostettiin jahtia varten.
Jahti meni sulkuun ensimmäisenä ja kajakit tulivat sen oikealle puolelle
siistiin jonoon. Melojat pitivät sulun seinään kiinnitetyistä köysistä
kiinni, kun sulun pumput käynnistyivät ja vedenpinta alkoi laskea -- noin
kolme metriä, viisi kuutiota sekunnissa! Sulutus sujui mainiosti ja
yllättävän nopeasti. Jahdin kapteeni antoi kajakkikunnan poistua sulusta
ensimmäisenä.
Kanavan virtaus joudutti matkaa, mutta kanavan pohjoissuulle saavuttaessa
melojia kohtasi varsin kova Asikkalanselän yli puhaltavan tuulen ja
vierasvenesataman aallonmurtajan aiheuttama ristiaallokko -- hui kauhistus!
Seurue teki kirjaimellisesti u"-käännöksen ja meloi Kanavalahden sataman
suojiin. Kevyenä kulkuvälineenä kajakki oli vähän kiikkerä aallokossa ja
melominen oli raskasta.
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami14}
\caption{Kajakkikunta valmistautuu iltanuotiolle Pernasaaren kotalaavulla.}
\end{figure*}
Satamassa kajakit vedettiin maihin. Kajakkikunta päätti odottaa sateen ja
tuulen tyyntymistä ennen Pernasaareen melomista. Vääksyssä vietettiinkin
yli neljä tuntia. Tänä aikana käytiin täydentämässä ruoka- ja
evästarpeita sekä syömässä lounasta Kanavapuistossa --
tonnikala"-nuudelia, nams. Sadetta pidettiin Tanguyn suuren kevytpeitteen alla.
Puistosta liikahdettiin vasta kun aurinko pilkisti pilvien raoista.
Satamassa kajakkikunta ilahtui rauhoittuneesta merenkäynnistä ja lähti kohti
edessä siintävää Pernasaarta. Pohjoistuuli oli tyyntynyt kohtalaiseksi ja
oli enää heikkoa kajakkikunnan saapuessa kotalaavulle. Sopivaa
rantautumispaikkaa etsiessä kävi ilmi, että harmaalokki poikasineen tähysti
saaren kummelin päällä. Kummelin takana ranta oli hyvin kallioista, joten
melojat rantautuivat luonnonhiekkarannalle saaren kaakkoiskärkeen.
Lokikirjamerkinnän mukaan kello oli 17.45.
Osa melojista siirtyi pystyttämään majoitteitaan, osa kävi uimassa ja osa
keräsi mustikoita. Päivälliseksi nautittiin erilaisia grillisalaatteja ja
tietenkin nuotiolla paistettuja grillimakkaroita. Joidenkin mielestä makkarat
olivat kuitenkin väärältä valmistajalta, mikä lannisti tunnelmaa vain
vähäsen, koska ''vedenpaisumuksesta'' oltiin selvitty.
Vielä ennen nukkumaanmenoa sovittiin aikaisemmasta lähdöstä aamulla, koska
päivästä tulisi toinen yli kahdenkymmenen kilometrin melonta.}{%
Ilmatieteen laitoksen Sopenkorven (Lahti) havaintoasemalla merkittiin
melontapäivän sääksi kohtalaista vesisadetta, 13--15~°C lämmintä, ilman
suhteellinen kosteus oli 81--95~\%, pilvisyys melkein pilvisestä pilviseen,
näkyvyys 12--50~km ja sadekertymä 3~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala)
havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi taas 13--16~°C
lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 80--100~\% ja luoteistuulta
4--10~m/s (puuskissa 5--12~m/s).}
\loki{3}{%
Pernasaari (Asikkala) -- Virtosaari (Asikkala), 20~km}{%
Elias}{%
Toivo}{%
Elias ja Janne}{%
Aamuaurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta melojien herätessä
keskiviikkoaamuun. Kummelin läheisyydessä viihtyneet lokit olivat pitäneet
huolen siitä, että ainakaan allekirjoittanut ei ollut saanut nukuttua
kovinkaan monta tuntia. Raikas tuulahdus järveltä virkisti mieltä kummasti
ennen kuin aamukahvi alkoi vaikuttamaan.
\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta3}}
\end{figure*}
Aurinkorasvan laittamisen jälkeen Pernasaari jäi taakse ja melojat
suuntasivat kokkansa kohti pohjoista. Lokikirjamerkinnän mukaan kello oli 8.35
ja päivän tavoitteena oli Virtosaaren sauna. Asikkalanselän yli puhaltava
tuuli nostatti hyvän aallokon retkueen suunnatessa kohti Valkeakallion
loistoa, jonka luona pysähdyttiin hetkeksi valmistautuen selän ylitykseen.
Järvi rauhoittui kuitenkin juuri sopivasti ja kajakit kulkivat kevyesti. Lyhyt
pysähdys pidettiin Kaitasaarten välissä evästauon ja huoltotoimenpiteiden
merkeissä, minkä jälkeen kurssi otettiin kohti pohjoista; melojat lipuivat
siististi veneväylän oikeassa reunassa.
Lempaanpohjan tienoilla kellui lokikirjamerkinnän mukaan ''iso botski'',
luultavimmin kalastusalus. Lounastauko päätettiin pitää Herrainpöydän
kummelin lähettyvillä, jonne maastokarttaan oli merkitty muistomerkki. Lounas
maistui mainiosti, vaikka perunamuusi jäikin vähän sementtiseksi. Samalla
Mikko ja Toivo kuivattelivat takamuksiaan. Herrainpöytä tarjosi jälkiruoaksi
mustikoita, mutta karttaan merkittyä muistomerkkiä ei etsinnöistä
huolimatta löydetty. (Toim. huom. Muistomerkki löytyy Maastotietokannasta ja
se on ollut peruskartalla ainakin vuodesta 1994. Muita tietoja merkistä ei
ollut helposti saatavilla.) Ohi lipuvat purjeveneet näyttivät
majesteettisilta.
Seuraavaksi vuorossa oli Kalkkisten kanava. Kanavansuu jäi vähän
Kaunisniemen piiloon, mutta päättäväisesti jatkamalla kartan osoittamaan
suuntaan se viimein löytyi. Sulutus ei kanavassa sujunut aivan yhtä hyvin
kuin Vääksyssä. Ensinnäkin sulussa oli paljon enemmän muita veneitä
samaan aikaan eikä ensikertalaisina kajakkikunnalla ollut varmaa tietoa
siitä, missä kohtaa kanavassa ja sulussa tulisi odottaa. Virtaus kanavassa
ennen sulkua oli voimakas.
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami07}
\caption{Mikko nauttimassa päiväkahvista Herrainpöydässä.}
\end{figure*}
Noin tunti myöhemmin (kello 14.15) kanavasta oltiin päästy läpi ja
pidettiin lyhyt huoltotauko Iitulansaarten suojassa. Seuraavat pysähdykset
olivat Ristikallion ja Peltoniemen tienoilla ennen kuin melottiin hienon
Kalkkisten sillan ali. (Toim. huom. sillan alla näkyneet rakenteet ovat
jäänteitä päättyneistä teistä, joita ennen yhdisti lossiyhteys.)
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami08}
\caption{Lippukunnan vaelluskupolin ulkoteltta oli täynnä kärpäsiä, mikä
huvitti Ahtia ja Eliasta.}
\end{figure*}
Kajakkikunta katsoi että ruokatäydennykselle Kalkkisissa ei ollut tarvetta.
Maisema muuttui jälleen vuonomaiseksi ja lokikirjaan merkittiin ''hienoja
näkymiä ennen saunaa''. Samalla ihmeteltiin karttaan merkittyä Kymijokea
kummastellen, onko tuo vain samanniminen vesistö vai meneekö Kymijoki todella
tästä. (Toim. huom. teknisesti Kymijoen katsotaan alkavan jo
Asikkalanselältä ja kulkevan Kalkkistenkosken läpi vuonomaisen lahden läpi
Ruotsalaiseen.)
Sillan jälkeen veneliikennettä alkoi esiintyä yhä enemmän ja melojat
pääsivät toistuvasti kohtaamaan vastaan tulleiden veneiden aallot ennen
Virtosaaren laituriin pääsyä. Lokikirjamerkinnän mukaan kello oli 15.44.
Laiturissa olleen 1970"-luvulla valmistetun norjalaisen moottoriveneen
kuljettaja vinkkasi kajakkien kiinnittämisestä laituriin veneväylän
vastakkaiselle puolelle. Kajakkikunta kuitenkin päätyi tyhjentämään
kajakit varusteista ja kantamaan ne maalle -- mikä osoittautui erittäin
hyväksi ratkaisuksi, koska saari oli ilmeisen suosittu, veneiden vaihtuvuus
laiturissa oli suurta ja erityisesti saaren saunassa kävi paljon porukkaa.
Samaisen veneen kuljettaja osasi myös vinkata oivasta leiripaikasta
Hankosaaressa: ''laguunista'', jonne ei tuule koskaan. Ikävämpänä uutisena
hän kertoi, että leiripaikan kohtalo on vielä auki, koska Metsähallitus
saattaa luopua sen ylläpidosta. Tällä mainospuheella kajakkikunta päätti
suunnata sinne seuraavan päivänä.
Päijänteen virkistysalueyhdistyksen ylläpitämät sauna ja keittokatos
tarjosivat hulppeat leiripuitteet kajakkikunnalle. Pitkän päivän
päätteeksi myös reippaat melojat pääsivät saunan löylyihin
majoitteidensa pystyttämisen jälkeen. Majoitteiden ulkotelttoihin kertyi
hurja määrä kärpäsiä. Yksi majoite pystytettiin vanhojen perustusten
päälle, mitä jotkut osallistujista piti aavistuksen arveluttavana.
Päivälliseksi syötiin hyvää ja ravitsevaa hernekeittoa.
Ainakin allekirjoittaneella uni maistui hyvin edellisen huonommin nukutun yön,
pitkän melonnan ja saunan jälkeen; allekirjoittaneen valot sammuivat kello
21.04.}{%
Ilmatieteen laitoksen Asemantauksen (Heinola) havaintoasemalla merkittiin
melontapäivän sääksi 13--20~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli
48--71~\%, pilvisyys selkeästä melkein pilviseen, näkyvyys 25--49~km ja
sadekertymä 0~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala) havaintoasemalla merkittiin
melontapäivän sääksi taas 13--19~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus
oli 55--80~\% ja pohjoistuulta 2--5~m/s (puuskissa 3--7~m/s).}
\loki{4}{%
Virtosaari (Asikkala) -- Hankosaari (Asikkala), 11~km}{%
Toivo}{%
Ahti}{%
Elias ja Janne}{%
Torstaipäivä alkoi nokipannukahveilla -- tai siis -- Trangian kahvipannulla
avotulella laitetulla kahvilla. Myös osa huviveneistä oli jäänyt yöksi
laituriin. Keli vaikutti suotuisalta ja aurinko näyttäytyi. Vilistipä
leirialueella myös sisilisko.
Edellisenä päivänä mainittu ''laguuni'' paikannettiin kartalta ja sinne
arvioitiin olevan noin kymmenen kilometrin matka. Edessä oli taas siis vähän
lyhyempi etappi.
Kajakit kannettiin rantaan -- tällä kertaa saunan laiturille, josta ne
kuormattiin. Vesille lähdettiin lokikirjamerkinnän mukaan kello 10.44. Heikko
pohjoisen puoleinen tuuli ei häirinnyt melomista suojaisassa solassa.
Kajakkikunta jakaantui Vahtisaaren kohdalla hetkeksi, kun osa melojista ohitti
saaren sen pohjoispuolelta ja osa eteläpuolelta. Varsinaisia taukoja ei
pidetty ja selkeä reitti kulki Kemijoen eteläuomassa.
Pian olikin jo lounasaika: Seurue pysähtyi Valtionkärjen nuotiopaikalle
laittamaan ruokaa. Kajakit saatiin suojaan kärjen takana olevaan kaislikkoon.
Aurinko oli mennyt pilveen ja tuuli oli voimistunut navakaksi, mikä viilensi
nopeasti melomisen lämmittämät retkeläiset.
Melonnanjohtaja oli suunnitellut kahden retkikeittimen (Trangia 25) riittävän
kuuden hengen seurueelle, mutta viimeistään Valtionkärjessä tämä
osoittautui virhearvioksi. Lohdutukseksi mukaan oli sattunut lippukunnan
varastolta kokoelma Lämmin Kuppi "=keittoaineksia, joita osa melojista söi
nälkäänsä. Niin ikään melonnanjohtaja oli vastannut aikaisempien päivien
ruokien laittamisesta, minkä vuoksi tällä kertaa elukkaan tarttui Elias.
Lounaan jälkeen kurssi otettiin kohti Ropioissaaren itäkärkeä ja
Hopeaselkä melottiin kauniissa kaaressa sen pohjoisrantaa mukaillen.
Lokikirjamerkinnän mukaan reitillä ohitettiin noin kymmenmetrinen alus ennen
jännittävän Hopeasaaren sillan alitusta. Kajakkikunta epäröi hetken
Pässisaarien suojassa, mikäli sillan ali pääsee melomaan kajakilla. Tanguyn
kiikareilla kulku näytti lupaavalta ja niin kurssia muutettiin kohti
Hopeasalmen kärkeä.
\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta4}}
\end{figure*}
Alituksen jälkeen pidettiin Hopealahdessa tauko kajakkien lipuessa tuulen
mukana koko ajan kohti Hopeasaaren rantaa. Eväitä syödessä seurattiin
pienen moottoroidun ja katetun lautan kulkua lahdessa. Pirttisaaren
eteläkärjestä otettiin kurssi kohti karimerkkiä, josta sitten käännyttiin
Hankosaaren ''laguuniin''.
\begin{figure*}[p]
\thisfloatpagestyle{empty}
\vspace*{-1.5cm}
\makebox[\linewidth]{\includegraphics[width=\paperwidth]{assets/piisaminhanta5}}
\end{figure*}
Loppumatkan sivuaallokosta huolimatta osa melojista oli sitä mieltä, että
Ruotsalainen pitäisi selättää vielä tänään, mutta se päätettiin
kuitenkin jättää huomiseksi. Suojaisaan lahteen rantauduttiin
lokikirjamerkinnän mukaan kello 14.54. Lahdessa oli ankkuroituna moottorivene.
Ahti rantautui kalliorantaan asetellulle puuluiskalle, mutta ui sitten
kajakkinsa samaan paikkaan muiden kanssa lahden kaakkoispohjukkaan.
Rantautumispaikalta löytyi oiva kanttarelliapaja, jota väistettiin kajakkeja
maalle kannettaessa.
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami13}
\caption{Toivo löysi paljon mustikoita Hankosaaresta. Taustalla Tanguy
pystyttää kevytpeitettä riippumatolleen.}
\end{figure*}
Lyhyemmän etapin ansiosta leirissä oli paljon aikaa erilaisille
harrastuksille: Kajakkikunta teki lyhyen kävelyretken saaren eteläkärkeen,
josta löytyi paljon vesilintujen jätöksiä, osa melojista innostui
näpertelemään kaarnaveneitä -- tosin Eliaksen kaarnavene oli ennemminkin
kaarna"-ilmatukialus --, jotkut loikoilivat riippumatoissa, toiset poimivat
mustikoita ja toiset kävivät uimassa. Keksivätpä nuoremmat osallistujat
myös kaikkea muuta äärimmäisen fiksua leiritekemistä\ldots
Päivälliseksi tarjoiltiin saaresta löytyneillä kanttarelleilla ja tateilla
höystettyä nötköttikastiketta, riisiä ja pastaa. Päivällisen
valmistamisesta vastasi Ahti. Viime nötköttikerrasta rusakoiden reissulla
olikin vierähtänyt jo tovi.
Leirin tukikohtana toimi saaren laavu, jonka edusta vilisi muurahaisia.
Saarelta löytyi myös tyhjä puukatos ja huussi, mutta selvästi alueen
ylläpito oli jäänyt viime aikoina vähemmälle. Kuten ensimmäisenä yönä
osa majoitteista pystytettiin laavun sisälle.
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/piisami15}
\caption{Viimeisen päivän etappi käytiin huolellisesti läpi ennen vesille
lähtöä.}
\end{figure*}
Ennen nukkumaanmenoa nautittiin iltateet avotulella.}{%
Ilmatieteen laitoksen Asemantauksen (Heinola) havaintoasemalla merkittiin
melontapäivän sääksi 16--18~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli
60--69~\%, pilvisyys puolipilvisestä pilviseen, näkyvyys 13--48~km ja
sadekertymä 0~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala) havaintoasemalla merkittiin
melontapäivän sääksi taas 16--17~°C lämmintä, ilman suhteellinen kosteus
oli 64--75~\% ja koillistuulta 2--6~m/s (puuskissa 5--8~m/s).}
\loki{5}{%
Hankosaari (Asikkala) -- Kylpylänranta (Heinola), 11~km}{%
Mikko}{%
Janne}{%
Elias ja Janne}{%
Perjantaina vesille lähdettiin lokikirjan mukaan kello 8.54. Keli oli varsin
selkeä mutta tuuli puuskaista ja pohjoisesta. Päivälle oli luvattu
ukkoskuuroja ja kajakkikuntaa jännittikin, kuinka Ruotsalaisen selän ylitys
onnistuisi. Selätysstrategia oli kaartaa Hanko- ja Honkasaarien välistä ja
ottaa suunnaksi Kuisankärjen loisto, mikä käytiin merikartalta läpi ennen
vesille lähtöä.
Saarten välissä oli varsin matalaa, mutta kajakkien syväys riitti oikein
mainiosti. Ensimmäiset melanvedot otettiin suoraan vasta-aaltoon itään;
tuuli puhalsi selkeämmin idän puolelta ja aallokko oli jo kohtalaista.
Samalla eteläiseen horisonttiin piirtyi selkeä sadealue.
Näkyvyys oli hyvä, mutta vajaan neljän kilometrin päässä olevaa loistoa
oli hankala tavoittaa. Honkasaaren länsipuolella olevan luodon suojissa
havaittiin lopulta tavoiteltu loisto -- aavistuksen Kirstinsaarten piilossa.
Kajakkikunnalla oli kurssi. Mikko, Toivo ja Elias meloivat edellä, Tanguy,
Janne ja Ahti perässä. Veneväylän ylityksen jälkeen porukka otettiin
kasaan Selkäsaarten suojassa.
Buster L "=moottorivene ohitti kajakkikunnan lännen puolelta, horisontissa
kuului vähän ukkosen jylinää ja näykipä yksi salamakin. Kollarinselän
yli puhaltava tuuli nostatti aaltoja, jotka keinuttivat kajakkeja ja löivät
ajoittain niiden kannelle. Etupainoisempi kajakki taisi sukeltaa läpi
suurimman osan aalloista\ldots
Loistolle saavuttaessa Vasikkasaaren vierasvenesatama ei ollut enää kaukana
ja melojat rantautuivatkin samoihin aikoihin muuan moottoriveneilijöiden
kanssa; he olivat kuulemma tulleet sateelta suojaan.
Tihkusade alkoi juuri kun trangiat oltiin saatu esiin, mutta meni pian ohi.
Maittavan lounaan laittoivat Elias ja Toivo vierasvenesataman saunan
terassilla.
Lounastaukoa venytettiin tarkoituksella, koska kajakkien nouto Heinolasta
oltiin sovittu vasta iltapäiväksi. Aurinko pilkisti pilvien raosta ja osa
melojista veti lonkkaa sataman nurmikolla. Tuuli ja aallokko olivatkin
merkittävästi heikenneet, kun suunta otettiin kohti Heinolan keskustaa,
tarkemmin, Tähtiniemen siltaa.
Jalavasaari ohitettiin idän puolelta ja Heinäsaaren sillan ali uskallettiin
meloa vaikkakin vesikasvustoa oli runsaanpuoleisesti. Mikonsaari päätettiin
kiertää, koska ei ollut aivan selvää, pääsisikö saaren toisella puolella
olevasta satama"-altaasta helposti ulos. Kumpeli-kylpylän laiturista oli juuri
lähdössä vene, mutta kaikki kajakit ehtivät juuri ja juuri sen alta pois.
Maali häämötti ja aidatun uimarannan sijaan kajakit rantautuivat sen
pohjoispuolella olevaan rantaan. Melonta oli päättynyt ja lokikirjamerkinnän
mukaan kello oli 13.29. Rannassa varusteet purettiin tarkastusta varten ja omat
tavarat pakattiin kantoon ottamista varten.
Kajakkien luovutuksen ja muutaman tuotelahjan jälkeen retkue suuntasi kohti
Heinolantorin kauppoja, joista ostettiin melontajäätelö ja bussieväät.
Suurin osa eväistä syötiin kuitenkin jo torilla.
Torilla hengailun jälkeen siirryttiin bussipysäkille, josta matka takaisin
Helsinkiin alkoi. Vaikka bussi olikin vähän myöhässä, Kamppiin saavuttiin
suunnilleen aikataulussa. Vielä metrolaiturilla ennen idän metroon
hyppäämistä melonnanjohtaja jakoi osallistujille ansaitut melojan merkit:
hyvin melottu!}{%
Ilmatieteen laitoksen Asemantauksen (Heinola) havaintoasemalla merkittiin
melontapäivän sääksi tihkusadetta, 15--17~°C lämmintä, ilman
suhteellinen kosteus oli 69--86~\%, pilvisyys puolipilvisestä pilviseen,
näkyvyys 19--46~km ja sadekertymä 0~mm. Pulkkilanharjun (Asikkala)
havaintoasemalla merkittiin melontapäivän sääksi taas 16--17~°C
lämmintä, ilman suhteellinen kosteus oli 72--86~\% ja koillistuulta 2--8~m/s
(puuskissa 4--10~m/s).}
\end{multicols}
{\raggedleft Kartat: Traficom\\ Kuvat: Janne, Mikko ja Tanguy\\ Teksti:
Janne\par}