tassu.2025.2/chapters/mustaLilja.tex
2025-11-22 17:54:43 +02:00

146 lines
9.2 KiB
TeX

\section{Sata kilometriä Uuttamaata}
\begin{multicols}{2}
\noindent Eräänä lauantai iltana 6.9. saapui Hyvinkäälle juna mukanaan kaksi
rusakkoa, joilla oli seuraavan vuorokauden sisään kahdeksan ja yksi kolmasosa
päivämatkaa käveltävänään. Päivämatkahan on vanha mittayksikkö, joka
vastaa noin 12 kilometriä, eli rusakoilla oli käveltävänään noin sadan
kilometrin edestä tietä. Aivan turhaanhan eivät rusakotkaan tuollaisia
matkoja lähde kävelemään vaan kyseessä oli Musta nahkalilja. Nahkalilja on
suorite, jossa pitää kävellä tietyn pituinen matka 24 tunnin sisällä.
Mustaa liljaa edeltävät kolme helpompaa matkaa, 40, 50 ja 60 kilometriä, eli
vihreä, punainen sekä harmaa lilja. Musta nahkalilja on kolmea muuta paljon
vaikeampi, eikä ole niiden tavoin virallinen suorite. Liljaa suorittamassa oli
näistä rusakoista vain toinen, sillä toinen sen oli jo kävellyt.
Rusakoiden matka alkoi iltaseitsemältä hyvinkään juna"-aseman ulkopuolelta,
missä työmaan takiamatkaan sattui heti alussa ensimmäinen pineni kierto ja
poikkeama reitiltä. Hyvinkäältä käveltiin Jokelantietä kohti etelää
Haapasaarentiellä kääntymiseen asti. Haapasaarentin rusakot kävelivät
alusta loppuun, ja sen lopussa Katilansuon välittömässä läheisyydessä
rusakot pysähtyivät ensimmäiselle tauolleen kymmenen kävellyn kilometrin
jälkeen. Haapasaarentien päässä saavuttiin Uudenkyläntielle, jota
jatkettiin punaisen kuun johdattelemina etelään kohti Jokelaa. Jokelan
keskustassa reitti palasi uudelleen Jokelantielle, Jota rusakot jatkoivat
etelään, kunnes Laululaaksossa pidettiin toinen tauko kahdennenkymmenenennen
kilometrin kohdalla. Pian laululaakson jälkeen rusakot olivat kävelleet pois
ensimmäiseltä viidestä karttalehdestä.
Laululaaksosta jatkettiin pidemmälle etelään, kunnes neljäsosa matkasta
tuli täyteen keskiyöllä Puolmatkassa. Jokelantietä pitkin käveltiin sen
päättymiseen asti Tuusulanjärven pohjoispäähän, jonka itäpuolelle
kierrettiin Vanhankyläntien, Rantakadun sekä Järvenpään rantapuiston
kautta. Järven itäpuolella matka jatkui etelään, ja rantapuistosta
siirryttiin Sibeliuksenväylälle, jonka varrella pidettiin Aholan
bussipysäkillä tauko kolmenkymmenennen kilometrin kohdalla. Seuraavat viisi
kilometriä käveltiin etelään Sibeliuksenväylää, kunnes Tuusulan
golfklubin kohdalla pidettiin tauko, ja käännyttiin itään Tuusulantielle.
Tuusulantietä pitkin kävellessä muuttuvat sääolot ajoivat rusakot
pitelemään sadetta muutamaksi kymmeneksi minuutiksi Hirsitienmäen
bussipysäkille. Sieltä matka jatkui Tuusulantietä Keravan keskustaan, missä
pysähdyttiin Keravan 24h Prismaan ostamaan lisää evästä. Prismalta
jatkettiin Saviontaivalta etelään pois toiselta karttalehdeltä.
Kannistossa pidettiin neljänkymmenen kävellyn jälkeen tauko saviontaipaleen
varrella ollella penkillä. Saviontaivalta jatkettiin etelään niin kauan,
kunnes käännyttiin Koivikontielle, joka pian muuttui Lehmustontieksi. Tiellä
jatkettiin etelään, kunnes käännyttiin Naakkakujalle kohti Vierumäkeä.
Naakkakujan päässä rusakot täyttivät vesipostista pullonsa ja
kääntyivät ainoalle reitin osalle, johon ei karttaan ollut merkitty polkua
eikä tietä. Tämä osio ei kuitenkaan ollut pitkä, ja vierumäen
ulkoilureiteillä tuli täyteen 45 kilometria, jonka jälkeen pidettiin pian
tauko. Matka jatkui Raition reittiä pitkin Pirunkorven läpi, ja liittyi
Mätäkivennummella vanhaan Tuusulantiehen. Tuusulanväylän ylitettyään
olivat rusakot pian kävelleet matkasta puolet, jolloin pidettiin
varusteidenvaihtotauko. Tämän jälkeen reitti jatkui Maisalantielle, jota
käveltiin luoteeseen Myllykyläntielle, jota jatkettiin kohti etelää ja
Helsinki"-Vantaan lentoasemaa.
Nousevan auringon mukana olivat rusakot kävelleet Myllykylän keskustassa 55
kilometriä aikarajan puolivälin mentyä juuri ohi. Myllykyläntien
päättyessä käännyttiin Katriinantielle, jota käveltiin etelään
nousevien ja laskevien lentokentältä nousevia ja sinne laskeutuvia koneita
ihmetellessä kuudenteenkymmeneneteen käveltyyn kilometriin asti, jota hieman
ennen pidettiin tauko DHL"-etelän linja"-autopysäkillä. Katriinantieltä
rusakot kuitenkin kääntyivät lentokentän luonaskulmassa Tikkurilantielle,
jonka jälkeen he ollivat pian kävelleet kartan kolmannen lehden piirin
ulkopuolelle.
\begin{figure*}[t]
\centering
\includegraphics[width=\linewidth]{assets/nahkaliljaTaulu}
\end{figure*}
Kartan neljänennen lehden ensimmäiset kilometrit käveltiin Aviapoliksessa
länteen Tikkurilantietä pitkin. Tässä vaiheessa vaihteleva ilmanalala teki
taas tuttavuutta rusakkojen kanssa ja pakkauksista jouduttiin kaivamaan
päälle sadeviitat. Aviapoliksen toistuva masiema sekä sade olivat omiaan
kävelyhengen laskemiseen, ja päädyttyään Tasatielle käveltyään
Rällssitien koko pituuden etelään pidettiin keräilytauko sillan alla sateen
hellittämisestä huolimatta. Tästä kuitenkin jatkettiin, ja reitin kuljettua
Lentoasemantietä hetken etelään ja sen yhdistyessä viime vuoden nahkaliljan
reittiin kääntyessään Ylästöntielle itään, nousi kävelyhenki taas
huomattavasti. Ylästöntieltä käännyttiin Silvolantielle, jota pitkin
käveltiin Silvolan tekojärven ohi Vantaanjoen rantaan, missä siltä
käännyttiin sivupolulle, ja joki ylitettiin Silvolantiellä olleesta sillasta
idempänä olevaa siltaa pitkin, josta käveltiin pitkäkosken
ulkoliikuntapaikalle, missä pidettiin tauko. Tauon aikana paikalle saapui
huoltojoukko viemään pois ylimääräistä varustusta, ja toivottamaan onnea
matkan viimeiselle neljännekselle, joka alkoi pian rusakoiden jatkettua
ulkoliikuntapaikalta etelään. Keskuspuiston ulkoliikuntareittejä käveltiin
aina Eläntarhaan asti, jona aikana ruskot pitivät yhden tauon.
Keskuspuistosta poistuttuaan pidettiin 85 kävellyn kilometrin jälkeen tauko
Micropolis"-skeittipuistossa, minkä jälkeen matka jatkui koiliseen
Itä"-Pasilan ja Kumpulan läpi, kunnes Annalassa istahdettiin hetkeksi
polunvarteen penkille. Viikinrannassa rusakot olivat jättäneet taakseen 90
kilometriä taivalta, ja näkyivät jo kartan viimeisellä lehdellä.
Viikinrannasta rusakot kääntyivät Viikin arboretumiin, joka oli tullut myös
aiemmista nahkaliljasuorituksista hyvin tutuksi. Arboretumissa pidettiin
tälläkinkertaa tauko, jonka aikana syötiin eväät loppuun ja vaihdetiin
varustusta viiemistä kertaa. Arboretumin jälkeen rusakot kävelivät
Länsi"-Herttoniemeä hipoen koiliseen , ja ylittivät Viikintien. Viikistä
matka jatkui Myllärinlaakson eteläisiä polkuja pitkin matkan viimeiselle
kahdeskymmenesosalleen, ja Ratasmyllyntien alituksen jälkeen
Myllääninpolulla istahdettiin taas hetkekesi. Myllypuron vesitornin jälkeen
pidettiin viimeinen tauko Myllypuron liikuntapuistossa, ja alitettuaan
Helsingin ensimmäisen kehätien rusakot jatkoivat Mustapuron viertä aina
Linnanpellonpuistoon asti, missä käännyttiin kohti loudetta. Käveltyään
linnanpellonpolkua pitkin Humikkalantien ali ja Mustikkamäen ohi sekä
kierrettyään Kontulan liikuntapuiston lounaiskulmaan alkoi loppusuora kohti
Mikaelinkirkkoa ja Emänänpolkuun liittyessään, kun kirkko tuli puiden takaa
esiin, oli rusakoiden matka päätöksessään.
Matkalla pidettin myös oheista taulukkoa, josta näkyy mihin aikaan
rusakot ovat saavuttaneet minkäkin pisteen matkallaan. Matkan aikana
pidetyssä taulukossa oli kuitenkin vain paikka-, matka- sekä aika"-sarakkeet,
käytetty aika sekä etapin aika on lasketty jälkeenpäin. Kokonaisuudessaan
rusakoilta meni suoritukseen siis 22 tuntia ja 48 minuuttia.
Viinikanmetsänpolulta Aviapolikseen ja Aviapoliksesta Klementintielle
käytettiin molempiin yhtä monta minuuttia, ja reitin pisin etappi oli
selvästi Tuusulan golfklubilta kannistoon, jonka ainaka pysähdyttiin
pitelemään sadetta ja käymään kaupassa.
\smallskip\noindent\includegraphics[width=\linewidth]{assets/nahkaliljaKuvaaja}\smallskip
Yllä olevaan kuvaajaan on laskettu rusakkojen nopeus kullakin etapilla.
Keskimääräinen vauhti matkan aikana oli noin 4,5 kilometriä tunnissa, ja
etappien keskivauhdit pysyivät Tuusulan golfklubin ja Kanniston välistä
etappia lukuunottamatta kolmen ja kuuden kilometrin tunnissa välillä.
Selvästi nopein ja ainoa kuuden kilometrin tuntinopeutta lähentelevä etappi
oli Haltiavuoren ja Maunulan puiston välinen pikataival.
Sääoloja matkan varrelle sattui monia. Syyskuun kuudennen ja seitsemännen
päivän välinen yö, jolloin matka aloitettiin, oli vuodenaikaan nähden
lämmin. Kuiva se ei kuitenkaan ollut ja, vaikka kävellessä ei
hikoilemaankaan joutunut, kasteli kostea ilma paidan lähes yhtä märäksi.
Ensimmäisten kilometrien aikana havaittiin myös, miten noin viiden metrin
laskun aikana ilma kylmeni huomattavasti, ja kun samaisesta kuopasta nousi,
lämpeni taas yhtä paljon. Aamuisten sateiden jälkeen taivaat kuitenkin
aukenivat, taaten kuivahkon loppumatkan rusakoille. Tarkistusmitatun hieman yli
101 kilometrin matkan rusakot taittoivat ilman suurempia murheita, ja molemmat
olivat ainakin osan matkaa mukana kahden viikon jälkeen järjestetyssä
harmaassa nahkaliljassa.
\end{multicols}
{\raggedleft Teksti: Ahti\par}