\section{Sata kilometriä Uuttamaata} \begin{multicols}{2} \noindent Eräänä lauantai iltana 6.9. saapui Hyvinkäälle juna mukanaan kaksi rusakkoa, joilla oli seuraavan vuorokauden sisään kahdeksan ja yksi kolmasosa päivämatkaa käveltävänään. Päivämatkahan on vanha mittayksikkö, joka vastaa noin 12 kilometriä, eli rusakoilla oli käveltävänään noin sadan kilometrin edestä tietä. Aivan turhaanhan eivät rusakotkaan tuollaisia matkoja lähde kävelemään vaan kyseessä oli Musta nahkalilja. Nahkalilja on suorite, jossa pitää kävellä tietyn pituinen matka 24 tunnin sisällä. Mustaa liljaa edeltävät kolme helpompaa matkaa, 40, 50 ja 60 kilometriä, eli vihreä, punainen sekä harmaa lilja. Musta nahkalilja on kolmea muuta paljon vaikeampi, eikä ole niiden tavoin virallinen suorite. Liljaa suorittamassa oli näistä rusakoista vain toinen, sillä toinen sen oli jo kävellyt. Rusakoiden matka alkoi iltaseitsemältä hyvinkään juna"-aseman ulkopuolelta, missä työmaan takiamatkaan sattui heti alussa ensimmäinen pineni kierto ja poikkeama reitiltä. Hyvinkäältä käveltiin Jokelantietä kohti etelää Haapasaarentiellä kääntymiseen asti. Haapasaarentin rusakot kävelivät alusta loppuun, ja sen lopussa Katilansuon välittömässä läheisyydessä rusakot pysähtyivät ensimmäiselle tauolleen kymmenen kävellyn kilometrin jälkeen. Haapasaarentien päässä saavuttiin Uudenkyläntielle, jota jatkettiin punaisen kuun johdattelemina etelään kohti Jokelaa. Jokelan keskustassa reitti palasi uudelleen Jokelantielle, Jota rusakot jatkoivat etelään, kunnes Laululaaksossa pidettiin toinen tauko kahdennenkymmenenennen kilometrin kohdalla. Pian laululaakson jälkeen rusakot olivat kävelleet pois ensimmäiseltä viidestä karttalehdestä. Laululaaksosta jatkettiin pidemmälle etelään, kunnes neljäsosa matkasta tuli täyteen keskiyöllä Puolmatkassa. Jokelantietä pitkin käveltiin sen päättymiseen asti Tuusulanjärven pohjoispäähän, jonka itäpuolelle kierrettiin Vanhankyläntien, Rantakadun sekä Järvenpään rantapuiston kautta. Järven itäpuolella matka jatkui etelään, ja rantapuistosta siirryttiin Sibeliuksenväylälle, jonka varrella pidettiin Aholan bussipysäkillä tauko kolmenkymmenennen kilometrin kohdalla. Seuraavat viisi kilometriä käveltiin etelään Sibeliuksenväylää, kunnes Tuusulan golfklubin kohdalla pidettiin tauko, ja käännyttiin itään Tuusulantielle. Tuusulantietä pitkin kävellessä muuttuvat sääolot ajoivat rusakot pitelemään sadetta muutamaksi kymmeneksi minuutiksi Hirsitienmäen bussipysäkille. Sieltä matka jatkui Tuusulantietä Keravan keskustaan, missä pysähdyttiin Keravan 24h Prismaan ostamaan lisää evästä. Prismalta jatkettiin Saviontaivalta etelään pois toiselta karttalehdeltä. Kannistossa pidettiin neljänkymmenen kävellyn jälkeen tauko saviontaipaleen varrella ollella penkillä. Saviontaivalta jatkettiin etelään niin kauan, kunnes käännyttiin Koivikontielle, joka pian muuttui Lehmustontieksi. Tiellä jatkettiin etelään, kunnes käännyttiin Naakkakujalle kohti Vierumäkeä. Naakkakujan päässä rusakot täyttivät vesipostista pullonsa ja kääntyivät ainoalle reitin osalle, johon ei karttaan ollut merkitty polkua eikä tietä. Tämä osio ei kuitenkaan ollut pitkä, ja vierumäen ulkoilureiteillä tuli täyteen 45 kilometria, jonka jälkeen pidettiin pian tauko. Matka jatkui Raition reittiä pitkin Pirunkorven läpi, ja liittyi Mätäkivennummella vanhaan Tuusulantiehen. Tuusulanväylän ylitettyään olivat rusakot pian kävelleet matkasta puolet, jolloin pidettiin varusteidenvaihtotauko. Tämän jälkeen reitti jatkui Maisalantielle, jota käveltiin luoteeseen Myllykyläntielle, jota jatkettiin kohti etelää ja Helsinki"-Vantaan lentoasemaa. Nousevan auringon mukana olivat rusakot kävelleet Myllykylän keskustassa 55 kilometriä aikarajan puolivälin mentyä juuri ohi. Myllykyläntien päättyessä käännyttiin Katriinantielle, jota käveltiin etelään nousevien ja laskevien lentokentältä nousevia ja sinne laskeutuvia koneita ihmetellessä kuudenteenkymmeneneteen käveltyyn kilometriin asti, jota hieman ennen pidettiin tauko DHL"-etelän linja"-autopysäkillä. Katriinantieltä rusakot kuitenkin kääntyivät lentokentän luonaskulmassa Tikkurilantielle, jonka jälkeen he ollivat pian kävelleet kartan kolmannen lehden piirin ulkopuolelle. \begin{figure*}[t] \centering \includegraphics[width=\linewidth]{assets/nahkaliljaTaulu} \end{figure*} Kartan neljänennen lehden ensimmäiset kilometrit käveltiin Aviapoliksessa länteen Tikkurilantietä pitkin. Tässä vaiheessa vaihteleva ilmanalala teki taas tuttavuutta rusakkojen kanssa ja pakkauksista jouduttiin kaivamaan päälle sadeviitat. Aviapoliksen toistuva masiema sekä sade olivat omiaan kävelyhengen laskemiseen, ja päädyttyään Tasatielle käveltyään Rällssitien koko pituuden etelään pidettiin keräilytauko sillan alla sateen hellittämisestä huolimatta. Tästä kuitenkin jatkettiin, ja reitin kuljettua Lentoasemantietä hetken etelään ja sen yhdistyessä viime vuoden nahkaliljan reittiin kääntyessään Ylästöntielle itään, nousi kävelyhenki taas huomattavasti. Ylästöntieltä käännyttiin Silvolantielle, jota pitkin käveltiin Silvolan tekojärven ohi Vantaanjoen rantaan, missä siltä käännyttiin sivupolulle, ja joki ylitettiin Silvolantiellä olleesta sillasta idempänä olevaa siltaa pitkin, josta käveltiin pitkäkosken ulkoliikuntapaikalle, missä pidettiin tauko. Tauon aikana paikalle saapui huoltojoukko viemään pois ylimääräistä varustusta, ja toivottamaan onnea matkan viimeiselle neljännekselle, joka alkoi pian rusakoiden jatkettua ulkoliikuntapaikalta etelään. Keskuspuiston ulkoliikuntareittejä käveltiin aina Eläntarhaan asti, jona aikana ruskot pitivät yhden tauon. Keskuspuistosta poistuttuaan pidettiin 85 kävellyn kilometrin jälkeen tauko Micropolis"-skeittipuistossa, minkä jälkeen matka jatkui koiliseen Itä"-Pasilan ja Kumpulan läpi, kunnes Annalassa istahdettiin hetkeksi polunvarteen penkille. Viikinrannassa rusakot olivat jättäneet taakseen 90 kilometriä taivalta, ja näkyivät jo kartan viimeisellä lehdellä. Viikinrannasta rusakot kääntyivät Viikin arboretumiin, joka oli tullut myös aiemmista nahkaliljasuorituksista hyvin tutuksi. Arboretumissa pidettiin tälläkinkertaa tauko, jonka aikana syötiin eväät loppuun ja vaihdetiin varustusta viiemistä kertaa. Arboretumin jälkeen rusakot kävelivät Länsi"-Herttoniemeä hipoen koiliseen , ja ylittivät Viikintien. Viikistä matka jatkui Myllärinlaakson eteläisiä polkuja pitkin matkan viimeiselle kahdeskymmenesosalleen, ja Ratasmyllyntien alituksen jälkeen Myllääninpolulla istahdettiin taas hetkekesi. Myllypuron vesitornin jälkeen pidettiin viimeinen tauko Myllypuron liikuntapuistossa, ja alitettuaan Helsingin ensimmäisen kehätien rusakot jatkoivat Mustapuron viertä aina Linnanpellonpuistoon asti, missä käännyttiin kohti loudetta. Käveltyään linnanpellonpolkua pitkin Humikkalantien ali ja Mustikkamäen ohi sekä kierrettyään Kontulan liikuntapuiston lounaiskulmaan alkoi loppusuora kohti Mikaelinkirkkoa ja Emänänpolkuun liittyessään, kun kirkko tuli puiden takaa esiin, oli rusakoiden matka päätöksessään. Matkalla pidettin myös oheista taulukkoa, josta näkyy mihin aikaan rusakot ovat saavuttaneet minkäkin pisteen matkallaan. Matkan aikana pidetyssä taulukossa oli kuitenkin vain paikka-, matka- sekä aika"-sarakkeet, käytetty aika sekä etapin aika on lasketty jälkeenpäin. Kokonaisuudessaan rusakoilta meni suoritukseen siis 22 tuntia ja 48 minuuttia. Viinikanmetsänpolulta Aviapolikseen ja Aviapoliksesta Klementintielle käytettiin molempiin yhtä monta minuuttia, ja reitin pisin etappi oli selvästi Tuusulan golfklubilta kannistoon, jonka ainaka pysähdyttiin pitelemään sadetta ja käymään kaupassa. \smallskip\noindent\includegraphics[width=\linewidth]{assets/nahkaliljaKuvaaja}\smallskip Yllä olevaan kuvaajaan on laskettu rusakkojen nopeus kullakin etapilla. Keskimääräinen vauhti matkan aikana oli noin 4,5 kilometriä tunnissa, ja etappien keskivauhdit pysyivät Tuusulan golfklubin ja Kanniston välistä etappia lukuunottamatta kolmen ja kuuden kilometrin tunnissa välillä. Selvästi nopein ja ainoa kuuden kilometrin tuntinopeutta lähentelevä etappi oli Haltiavuoren ja Maunulan puiston välinen pikataival. Sääoloja matkan varrelle sattui monia. Syyskuun kuudennen ja seitsemännen päivän välinen yö, jolloin matka aloitettiin, oli vuodenaikaan nähden lämmin. Kuiva se ei kuitenkaan ollut ja, vaikka kävellessä ei hikoilemaankaan joutunut, kasteli kostea ilma paidan lähes yhtä märäksi. Ensimmäisten kilometrien aikana havaittiin myös, miten noin viiden metrin laskun aikana ilma kylmeni huomattavasti, ja kun samaisesta kuopasta nousi, lämpeni taas yhtä paljon. Aamuisten sateiden jälkeen taivaat kuitenkin aukenivat, taaten kuivahkon loppumatkan rusakoille. Tarkistusmitatun hieman yli 101 kilometrin matkan rusakot taittoivat ilman suurempia murheita, ja molemmat olivat ainakin osan matkaa mukana kahden viikon jälkeen järjestetyssä harmaassa nahkaliljassa. \end{multicols} {\raggedleft Teksti: Ahti\par}